Olen Kustaa II Aadolf. Olen ruotsalainen kuningas 1600-luvulta. Minulla on aina muotia noudattavat vaatteet. Ne ovat lähes aina punaiset. Onneksi minulla oli tarpeeksi rahaa hankkia uusia vaatteita. 1600-luvun rahat olivat suuria ja painavia. Ne tehtiin kuparista ja niitä sanottiin plootuiksi.

-Sain pienenä ankaran kasvatuksen, kun isäni kasvatti minusta sotilasta. Minut vietiin viisivuotiaana katsomaan sotalaivoja. Minua kiinnosti eniten ne laivat, joissa oli eniten tykkejä. Sitten ei mennytkään kovin kauan niin minusta tuli kuningas. Olin silloin 16-vuotias ja minusta tuli siis Ruotsin kuningas.

-Olimme silloin sodassa monia maita vastaan esimerkiksi Tanskaa, Venäjää ja Puolaa.

Voitin ne kaikki.

-Kun lähdin uuteen sotaan, olin kokenut sotapäällikkö.

Vuonna 1618 täällä Euroopassa puhkesi sota. Me kävimme sitä noin 30 vuotta. Siksi me kutsumme sitä kolmikymmenvuotiseksi sodaksi.

Se sota alkoi kun Saksan katolinen keisari kielsi protestantteja harjoittamasta uskontoaan. Protestantit nousivat kapinaan, joka leimahti pian veriseksi uskonsodaksi ja levisi koko Saksaan. Ennen kaikkea kaikki taistelivat kaikkia vastaan. Heistä eniten kärsivät tavalliset ihmiset. Ruotsissakin oli protestanttinen uskonto. Sen vuoksi halusin auttaa Saksan protestantteja taistelemaan katolista keisaria vastaan. Samalla halusin lisää alueita Itämereltä, koska se on kiireisin kauppameri.

Saisimme suuria tulleja ja rikastuisimme. Sota lopetettiin ja rauha julistettiin vuonna 1648 Westfalenissa.

 

-Vuonna 1630 minä purjehdin sotilaiden kanssa itämeren ylitse ja nousin maihin Saksassa. Taistelimme henkemme edestä. Erityisesti ratsumiehet olivat kunnostautuneet taistelua varten. Heidän taistelu huutonsa oli “hakkaa päälle” jonka takia heitä sitten kutsuttiin “hakkapeliitoiksi”.

Suurin osa sotilaista ei koskaan palannut kotiin.

Saksalaisten joukot käyttivät vielä hyvin raskaita muskettiaseita. Ne oli tuettava erityiseen haarukkaan aina kun he ampuivat.(Huom ei oikea)

Muskettiaseelle piti tehdä 99 temppua, joten päätin kehittää uuden muskettiaseen. Se oli yksinkertaisempi ja kevyempi.

Saksalla oli myös raskaammat tykit, joita piti vetää 20:nen hevosen voimin. Kehitin tykin joka oli kevyempi ja sitä tarvittiin vetämään vain 2 hevosta.

-Joten uudistin paljon sodankäyntiä ja aseita.

Aurinkokuninkaan loisteessa

Olen Ranskan kuningas Ludving XIV. Minusta tuli kuningas jo 12-vuotiaana. Rakensin Versaillesiin Euroopan hienoimman palatsin, joka tuli valmiiksi noin kaksi kuukautta sitten. Olen koko Versaillesin
 keskipiste. Halusin, että kaikki aateliset muuttivat palatsini viereen asumaan, joten komensin heidät tänne. Voin nyt valvoa heitä kaikkia.

Olen kaukoputken keksijä Galileo Galilei. Olen kotoisin Italiasta. Minä tutkin kaukoputkellani avaruutta. Minä huomasin, että taivaalla tuikkii miljoonia tähtiä. Minä tulin siihen tulokseen, että Maa kiertää Aurinkoa. Minun väite suututti katolllista kirkkoa, joten
Kirkko vaati minua kidutuksen uhalla perumaan puheeni. 

Olen tässä esittelemässä kaukoputkeani Ludvingille.

                                                               

Suurvallan lippulaiva

Minä kerron Wasa-laivasta. Olin katsomassa Wasan lähtöä elokuun kymmenes päivä vuonna 1628, kuten muutkin uteliaat kaupunkilaiset sekä suurlähettiläät. Laiva nosti neljä purjetta ja ampui kaksi kunnialaukausta ja lähti matkaan. Laivan kannella vilkutteli 137 miehistön jäsentä vaimoineen. Mutta äkkiä laiva kallistui sivutuulesta ja upposi kaikkien katsojien edessä 32 metrin syvyyteen. Olen kuullut, että laiva oli kallistellut uhkaavasti,  jo kun 30 merimiestä juoksi laivan laidalta toiselle. En ymmärrä miksi laivan amiraali ei keskeyttänyt laivan rakentamista, kun harjoituksissakin huomattiin laivan olevan hutera vähäisen painolastin takia.

Tukholmassa alkoi oikeudenkäynti laivan uppoamisen jälkeen. Wasa-laivan hylky nostettiin merestä kesällä 1961. Laivan sisältä löytyi tuhansia esineitä, astioita, puuosia, merimiesten ja heidän tavaroidensa jäännöksiä ja laivakissan luuranko. Wasa-laiva on nyt museossa jossa on käynyt yli 20 miljoonaa ihmistä.

Laivan kapteeni

Wasa-laiva rakennettiin Tukholman linnaa vastapäätä olevalla telakalla joka oli Ruotsin suurin työmaa. Työmaalla oli purjeentekijöitä, seppiä, valajia, maalareita ja kuvan veistäjiä. Se rakennettiin vuonna 1626 tammesta. Minun mielestä laiva oli kooltaan aivan liian suuri, että se ei olisi kestänyt pystyssä isomman painolastinkaan avulla.  Wasa-laiva oli 62 metriä pitkä. Minusta Wasa oli kookas ja iso laiva. Laivaan mahtui 400 miehistöä. Olen kuullut, että kuningas Kustaa halusi laivalle mahdollisen paljon kanuunoita. Laivassa oli neljä kantta, joille mahtui 64 kanuunaa. Minusta se oli todella suuri menetys, kun Wasa-laiva upposi, olin itse näkemässä kaiken. Minulle kerrottiin, että Wasa-laiva upposi Tukholman edustalle. Kuulin, että merimiehillä ei ollut omia tiloja, he asuivat ja nukkuivat tykkikansilla. Ruokana oli kuivattu ja suolattu kala ja liha, leipä ,puuro ja laivaolut se joka valitti ruuasta piestiin ja pantiin rautoihin.


 

Kuninkaallinen postikuriiri

Johdin postilaitosta Tukholmasta käsin.

Minä kuljetin postia viestiketjun tavoin ja minua kutsutaan siis  kuriiriksi.

Aluksi vein posia postitalosta toiseen jalan ja myöhemmin ratsain. Minun matka yksinäisellä metsätiellä oli vaarallinen. Vankeuden uhalla minua kiellettiin puhumasta kenenkään kanssa , matkan piti joutua tietyllä nopeudella ja vastaantulioiden piti väistyä tiepuoleen minun tieltä.

Minulla on virkamerkki, satulalaukku, ostitorvi ja pistooli.

Joskus rosvot sattuivat tielleni, mutta onneksi minulla oli hevonen.

Minä sain aina kuljetettua postini oikealle omistajalle.

Minun työni on helppoa mutta joskus hankalaa.

Minun mielestäni pitäisi tehdä uusi viestin kuljetus juttu. Sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen me tapasimme toisiamme kirkonmäellä ja saatiin kuulla siellä viimmeisimmät uutiset. Myös minä kerroin kirkon kansalle saarnatuolista käsin kotimaan ja ulkomaiden tapahtumista. usein me saimme kuulla että jossakin päin oli taas sota. Kirkossa kuulutettiin meille myös kuninkaan käskyt, uudet lait, veromääräykset ja muut uudistukset. Joka tiistai minä lähdin pienellä purjeella varustetulla soutuveneellä Ruotsin Grisslehamnista kohti Ahvenanmaata ja Turkua. Rannikon me kuljetettiin postia henkemme uhalla saadaksemme palkakseen vain pienen verohelpotuksen. Samanlainen postireitti kulki myös Helsingin läheltä tallinnaan. talvella me teimme matkaa reellä ja hevosella. Näillä matkoilla ei vältytty kuolonuhreiltakaan. Matkan vaarat voi todeta jokainen nykypäiväinen matkailiakin kulkiessaan syysmyrskyssä meren ylitse Viroon.

Suomi kehittyy kreivin aikaan

Suomi kehittyy kreivin aikaan  Hei, minä olen Pietari Brahe! Kerron teille vähän Suomesta, joka kehittyy koko ajan minun avulla! Tämä tapahtui pari päivää sitten, kun jatkuva sotiminen oli vaatinut Ruotsilta paljon rahaa ja kuningas oli kuollut. Mutta minun kuusi vuotiaasta tyttärestäni Kristiinasta tuli nyt uusi hallitsija! Kristiina on vielä lapsi, jotenka hänen sijastaan maata alkoi johtaa holhoojahallitus!  Suomi oli kuitenkin kaukana meren takana ja sitä oli vaikea johtaa Tukholmasta käsin. Sen vuoksi  Ruotsista lähetettiin kenraalikuvernööriksi ruotsalainen kreivi eli minä, Pietari Brahe. Ja minä teen nyt Suomessa monia uudistuksia! Minä tulin Suomeen vuonna 1637 ja muutin asumaan Turun linnaan.

Linnan itäinen osa oli kunnostettu minua varten ja kalustettu jykevillä kalusteilla. Jota kutsuttiin barokkityyliksi. Suomessa oli vähän kaupunkeja, niin minun piti perustaa uusia kaupunkeja lisää. Suomen kallioista löytyi paljon malmeja, jotenka perustin kolme rautatehdasta. Suomen metsistä saatiin paljon “ mustaa kultaa “ eli tervaa.

Minä perustin Suomeen oman  yliopiston, koska minun mielestä täältä puuttui kunnon pappeja, tuomareita ja virkamiehiä.

Nyt minun pitää lähteä takaisin Ruotsiin, hei hei!

Suomalaiset opintiellä

Moi, olen Matias koulupoika. Tänä päivänä Turussa, eli kotikaupungissani on suuri tapahtuma. Vuosi on 1640. Eilen olin tämän tapahtuman takia rankoissa hommissa. Siivosin tuttujemme ja meidän pihaa, sekä veimme suuria säkkejä roskia pois kaduilta. Kaikki pienemmät lapset ovat nyt leikkimässä ja eläimet juoksentelevat jaloissamme. Kerjäläisetkin, jotka eivät useimmin ole parempiosaisten joukossa ovat tänään täällä. Ratsumiehet odottavat jo innolla kanssamme Pietari Brahen saapumista.

Nyt hän saapuu suuren juhlakulkueen kanssa. Juhla on järjestetty, koska Turkuun tehtiin yliopisto. Minäkin olen hyvin innoissani, koska pääsen nyt yliopistoon opiskelemaan.
Olemme menossa kulkueen perässä yliopiston juhlasaliin. Pietari Brahe alkaa aivan kohta pitämään juhlapuhetta kuningatar Kristiinan puolesta. Puheen jälkeen menemme vielä hienoon tuomiokirkkoon ja päivälliselle, joihin kaikki saavat osallistua, vaikka Brahe onkin juhlan tärkein henkilö.

Vuosi 1646. Olen käynyt jo kaikki muut koulut ja pääsen viimein yliopistoon, jossa me suomalaispojat saamme opiskella. Tänään on tutustumiskäynti yliopistoon, jonka jälkeen kaikki saavat päättää aikovatko jäädä opiskelemaan, vai menevätkö töihin rankkoihin hommiin ilman opiskelua. Yliopistossamme on vain viisi luokkahuonetta, eikä uuneja ole. Talvi on sen takia hyvin ankara. Kirjojen kalliiden hintojen takia niitä on todella vähän.

 

 

Minun tieni yliopistoon ei ollut kuitenkaan helppo. Ensin minun piti opiskella pedagogiossa lukemaan ja kirjoittamaan ruotsin kieltä. Sitten pääsin triviaalikouluun opiskelemaan kaunokirjoitusta, uskontoa, laskentoa, kreikkaa ja kaikista tärkeintä latinan kieltä. Näitä taitoja tarvitsen jos haluan aikoa kauppiaaksi tai virkamieheksi. Kymiaanissa opiskelin hepreaa, logikkaa, matematiikkaa, historiaa ja luonnontiedettä. Kaikkein tärkeintä kuitenkin oli latina.

 

Koulutyöni alkoi jo aamulla kello viisi ja loppui illalla kello viideltä. Minä ja muut oppilaat siivosimme ja lämmitimme luokan. Kurimme oli hyvin ankara. Opettajamme löi patukalla sormille jos olisin ollut hidas oppimaan. Luokan muutkin oppilaat kiusasivat hitaasti oppivia oppilaita. Lauantaisin laiskoja ja hitaasti oppivia odotti kunnon selkäsauna. Minulla ja kaikilla muilla oppilailla oli kova ikävä kotiin ja nälkä kurni mahassa, sillä olimme melkein kaikki köyhissä oloissa.

 

1600-luvun ylioppilas on suuri herra tai ainakin omasta mielestään. Hänellä on kiiltävä miekka ja päässään hieno lierihattu. Ne kuuluu ylioppilaan asuun. 1600-luvun ylioppilas on sotaisen ajan kasvatti. Raskaiden opintojen oppilaat mellastavat öisin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuningas hallitsee säätyjen avulla

kuningas:

Hei! Olemme 1600-luvulla, täällä kansa jakautuu säätyihin, kuten keskiajallakin. Säätyjä on neljä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Suurin osa Suomen kansasta kuuluu talonpoikaissäätyyn. Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, vaan eri säädyillä on erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Säätyjen ulkopuolelle jää kuitenkin paljon ihmisiä kuten esimerkiksi palkkiotyöläiset, merimiehet ja ylioppilaat. Meillä ei ollut juurikaan

mitään oikeuksia. Kaikkien säätyjen yläpuolella olen minä eli kuningas, ja minulla on tosi paljon valtaa sillä olen ruotsin kuningas. Morjens!

valtaneuvos Lauri Creutz:

Hei! Olen valtaneuvos Lauri Creutz. Nyt kuningas Kustaa ll Aadolf järjestää taas valtiopäivät. Sinne on kutsuttu kaikkien säätyjen edustajat paikalle. Siellä säädetään uusia lakeja tärkeistä asioista. Kuninkaallamme on apunaan neuvonantajansa Axel Oxenstierna. Hän on valtakunnan kansleri ja kuninkaamme hyvä ystävä. Axel on myös hallituksemme johtaja. Hallitukseen kuuluu valtiovarainhoitaja, laivaston päällikkö, armeijan päällikkö, oikeuslaitoksen päällikkö ja monta muuta tärkeää henkilöä. Valtakuntamme on jaettu lääneihin ja niitä johtavat maaherrat. Säädyistä aatelisto on kaikista tärkein, vaikka heitä on vähiten. Aateliset hoitavat tärkeitä virkoja ja palvelevat sotilaina. Vuosien kuluttua: Kuninkaamme Kustaa ll Aadolf on kuollut ja hänen tyttärestään Kristiinasta on tullut hallitsija. Kristiina palkitsee sodassa kunnostautuneita aatelisia antamalla heille lahjaksi suuriakin maa-alueita. Kohta suuri osa valtakunnastamme onkin aatelisten omistuksessa. Aateliset keräävät veroja omilta alueiltaan. Valtakuntamme kassa alkaa tyhjentyä, koska verot menevät aatelisille. Vuoden kuluttua: On tullut muutos. Kristiina on kääntynyt katoliseksi, muuttanut Roomaan ja jättänyt kruunun. Nykyinen kuninkaamme pakottaa aateliset palauttamaan maa-alueensa valtiollemme. Nyt aatelisto alkaa köyhtyä ja valtakunta rikastua. Hei hei!

aatelinen Herman Klaunpoika Fleming:

Hei! Nimeni on Herman Klaunpoika Fleming ja on 1600 luku. Olen rikas aatelinen ja olen päättänyt rakentaa kivisen asuinlinnan Suomeen Louhisaareen veden lähelle, joka ulottuu melkein linnaan. Linnan nimeksi tulee Louhisaaren kartano. Elämme nyt hyvin levotonta aikaa, joten Louhisaaren linnaan tulee paksut tiiliseinät ja ikkunoihin kalterit. En halua ottaa turhia riskejä, joten turvallisuussyistä linnaan tulee vain yksi sisäänkäynti ja piha suojataan rauta-aidalla ja portilla, sekä kahdella piharakennuksella. Rakennukseen tulee kolme kerrosta, joista alimmaiseen sijoittuu palvelusväki ja keskimmäiseen muutan minä ja muu isäntäväki. Keskimmäiseen kerrokseen rakennetaan myös keittiö. Kolmannesta kerroksesta rakennetaan juhlapaikka. Aion tehdä linnasta hienon. Mutta anteeksi, nyt minun on mentävä jatkamaan linnan tekoa, joten hei hei!